Simppis melkein pääsi päivystykseen.

Ihmettelin tänäään, kun Simppis ei ole ollut juurikaan esillä. Syytin kuumuutta, koska se kuitenkin kävi syömässä ahneesti ja jätti jälkeensä terveen näköisiä kakkoja. Ei edelleenkään yski, ja ihan näköhavaintokin siitä oli päivällä.

Mitä vielä. Sehän oli löytänyt reitin suojapressun taakse ja siellä etsi ihan onnessaan pakoreittiä. Simppis ei arvostanut yhtään pelastustoimia, vaan puksutti minulle kiukkuisesti. Leppyi kun toin ruokaa.

Josta vasta alkoi minun tunteiden kakofoniani!

"Mikäs sen silmässä on?"
"Sen silmä on kiinni!"
"Missä sen silmä on? Miksi siinä on vain kuoppa??" (haluaisin lisätä että pelkkä VERINEN kuoppa, mutta se olisi varmaan liioittelua)
"Se on tökkäissyt silmänsä johonkin pressun takana mönkiessään!"
"Minun syytä! Minä olen hoitanut sen puolisokeaksi!"
"Pakko lähteä eläinlääkäriin. Sillä on varmaan kauheat tuskat!"
"Tosin tuskaiseksi se syö kyllä valtavan hyvällä ruokahalulla..."
"Tulisikohan se näin lähelle minua vapaaehtoisesti, jos sillä olisi silmä puhki?"
"Jos se on vain tökkäissyt sen, ja siihen sattuu, mutta se ei ole puhki?"
"Pitäisikö minun ottaa se lähempään tarkasteluun?"
"Uskaltaisinko seurata yön yli tilannetta?"
"Mitä... mitä sillä on tuossa silmän päällä...? Aivan kuin...."

*Simppis rapsuttaa naamaansa*

"Ahaa. Sen silmän päällä oli hämähäkinseittiä."

*Simppis katsoo minua kirkkain (molemmin) silmin*

"Selvä. Ihmeparantuminen. Onneksi en vienyt sunnuntai-iltana eläinlääkärille siiliä, jonka silmän päällä oli hämähäkinseittiä..."

Mutta sinne upposi matolääke numero neljä! :)

Simppis heti ihmeparantumisen jälkeen