Olen kertoillut monille tarinoita siitä, miten Simppis tulee luokse kun kolkutan ruokakuppia ja huutelen. Siitä moni on esittänyt jatkokysymyksen; voiko sitä silittää? Varmaan voisi, mutta se ei olisi viisasta. Siili kesyyntyy todella helposti, ikävä kyllä. Se on rauhallinen, optimistinen ja luottavainen otus. Mikään ei olisi siilille kurjempi karhunpalvelus, kuin opettaa sille, että ihmistä ei tarvitse yhtään pelätä. En siis todellakaan ole koskenut Simppikseen, kuin nyt hoitotoimenpiteenä tehtävän punnituksen ajan. Myös ruokkiessa ulkona olen aina tehnyt niin, että vien sille ruoan ja ehkä katselen sitä pienen hetken ja menen sitten pois ja teen jatkovakoilut ikkunasta käsin :)
Lultavasti olen itsekin antanut Simppiksen kesyyntyä liikaa, se myönnettäköön. Kun se oli poikanen, niin sen piikkipossumaista charmia oli vaikeaa vastustaa. Se söi esim lusikasta ja pyrki syliin. Onneksi tajusin sen verran sentään, että en antanut sen koskea ihmiseen. nyt aikuisena Simppis ei anna tulla ihan lähelle, vaan alkaa selvästi puolustautua, jos eksyy kosketusetäisyydelle. Vähän varovaisemmaksi olisin kyllä voinut sen siltikin opettaa.
Niin paljon kuin haluaisinkin vain kääriä sen kuplamuoviin, niin parempi sille on pitää elossa sopiva hallittu pelko meitä luomakunnan kruunua kohtaan.
Tässä on hyvä teksti Siili kiikarissa -sivustolta; ÄLÄ KESYTÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No mutta terve! Jätähän Simppikselle terveisiä, jos siltä tuntuu.