Tohtori sanoo, että lisää lääkettä!

Annetaan Simppikelle myös Stronghold-tipat ja antibioottikuuri. Simppiksen ruokahalu on huonontunut. Kyllä se onneksi edelleen ihan ookoo syö, mutta selvästi on mennyt ruokahalukin kuitenkin huonompaan kun paino on pudonnut 100g. Simppis on ollut aika apea pari viimeisintä päivää. Vaikka se edelleen puuhailee öisin jäljistä päätellen, niin huomaan jonkun muutoksen sen yleisilmeessä kuitenkin. Sen takia en ole kuviakaan siitä viitsinyt ottaa, kun ei pesässään kyyhöttävässä surumielisessä piikkipallossa ole oikein kuvattavaa.

Strongholdia pitäisi antaa 6mg/1kg, mutta mitenpäs mittaa sellaisen määrän sieltä pipetistä? "Onneksi " meidän kissoille täytyy antaa tipat tarkalleen HUOMENNA (vanhemmalla kissalla oli kapi...), joten voin ottaa terveen kissan annoksesta vähän pois ja antaa siitä pärät Simppikselle.

Antibioottikuuri annetaan afrikkalaisen lemmikkisiilin ohjeilla, siitä en vielä tarkemmin tiedäkään, eläinlääkäri soitta ohjeen suoraan apteekkiin. Olen huojentunut siitä, että Simppistä ei tarvitse stressata autokyydillä. Toivon vain, että antibiootti ei maistuisi niin pahalle, etteikö Simppis suostuisi syömään sitä. Olen henkisesti varautunut pakkosyöttämään sitä hunajaveden kanssa. Siilirassu varmaan vihaa minua sen jälkeen.

Ruoka maistuu, mutta paino putoaa silti!

Taitaa olla Simppiksellä eläinlääkärireissu edessä huomenna. Ruokaa on koko ajan tarjolla ja kyllä Simppis onneksi ihan hyvion syökin, etenkin illalla, yöllä ja aamulla. Puuhailee ja yrittää murtautua ulos vankilastaan. Silti kun punnitsin tas eilen, niin paino tippuu koko ajan! Mitä ihmettä! Soitan huomenna eläinlääkäriaikaa, jotta mahdolliset tulehdukset voidaan sulkea pois laskuista. Kakat ovat olleet eilisestä saakka vähän löysiä ja harmahtavia, sekin kielii siitä, että joku on piikkipallolla nyt vinossa. Toivottavasti huomenna selviää vähän lisää.

paino: 1007g

Jos huostaanotto tässä vielä venyy, esimerkiksi antibioottikuurin muodossa, niin pakko kyllä siivota tuo Simppiksen lukaali. Siellä on niin jesuksen paljon kakkaa, että huhhuh! Helle jatkuu yhä.

Eilen illalla Simppis oli TAAS päässyt pressun alle... Uskomaton tapaus.

Viimeiset annokset matolääkettä meni!

Matolääkekuuri on annettu ja nyt vain seurailen, että ei tule mitään jälkiongelmia ja että paino alkaa nousta. Helteet jatkuu edelleenkin, joten painotan ruokailut aamuun, iltaan ja yöhön, jolloin safka näyttää maistuvan.

Päivisin olen käynyt kuuntelemassa, että ei kuulu yskimistä tai hengityksen rohinaa ja että kakat näyttää terveiltä. Ihan hyvältä näyttää kaikki, joten peuut pystyssä, että Simppis pääsee pian takaisin itsenäiseksi siiliherraksi!

Kuivaruoka ei saanut suurta kannatusta..

Ensimmäinen turvotettu kuivaruoka upposi hyvin, mutta toisesta Simppis totesi, että yäk en syö. Märkäruoka onneksi kelpasi ihan normaaliin tapaan.

Olin eilen vähän huolissani siitä, kun Simppis oli aika vaisu koko päivän. Eilen oli TOSI kuuma ja kostea keli, joten luulen Simppiksen moittineen kuumuutta. Illalla, kun lämpötila laski, Simppis virkistyi. Yöllä se oli syönyt ihan kunnolla ja aamulla kahdeksan maissa, kun menin tarjoilemaan aamupalaa, niin se tuli ihan iloisesti syömään ja söi koko lautasellisen märkäruokaa. Kakka on ollut vähän löysänpuoleista, mutta on siellä kiinteitäkin kikkareita seassa. Pitää tänään seurailla, että saako kuumuus aikaan samanlaista varjossa köllöttelyä, kuin eilen, vai onko syytä vierailla tohtorin luona. Simmpis ei edelleenkään yski ja häiritessä (eli kun menen liian lähelle, sori vaan kaveri!) puolustautuu normaalin ärhäkästi.

En haluaisi stressata Simppistä kiinniottamisella, automatkalla ja tutkimisella, jos ei ole aivan pakko.

Tänään annetaan illan viileyden tullen viimeinen matolääkeannos. Sitten vain sormet ristissä, että tulisi vähän viileämmät kelit ja pääsen seurailemaan, onko runsas päivällä nukkuminen vain kuumuuden syytä!

Onneksi tuonne Simppiksen lukaaliin ei paista aurinko, vaan se on pääosin varjossa koko päivän. Ei siis ihan pahin paahde pääse kiusaamaan piikkipoltsia.

Painon nostatus käyntiin kuivaruoalla!

Turvotetulla kuivaruoalla tietenkin. Laitoin aamupalaksi meidän kissojen rasvaista Virbac-kuivaruokaa, jossa pitäisi ainakin olla ravintoarvot kohdillaan. Meidän molemmat kissat (12v Lyra ja 2v Hiisi) on aika hoikkia tapauksia, joten energinen kuivaruoka on ollut tarpeen. Nyt Simppis saa samaa tavaraa.

Kävin äsken viemässä satsin ja sitten tsekkaamassa, ja oli se melkein kaikki syönyt, eikä onneksi löytynyt pressun takaa tällä kertaa! Tulossa on taas kuuma päivä, joten pitää tarkkailla vaikuttako se piikkipallon vireystilaan.

Tässä herra sotkupiikki märkäruoan äärellä

Varsinainen houdini

Simppis on nyt mennyt pressun taakse yhteensä KOLME kertaa! En ymmärrä mistä se sinne pääsee! Vietin äsken taskulampun valossa pressun kiinnittelemistä kanaverkkoon, ja toivon että se nyt pysyy kiltisti osastollaan.

Olin päivällä vähän huolissani siitä, kun Simppis ei mennyt heti syömään matolääkeannostaan. Se halusi vain nukkua. En tiedä, olisiko ollut syynä helteinen kostea keli, kun ruoka ei maistunut? Hämärän tullen se kävi tyhjentämässä kuppinsa kiltisti. Äsken samalla, kun kaivelin Simppiksen pressun takaa esiin, niin samoille järkytyksille punnitsin sen; 1050g :/ paino on siis nousemisen sijaan LASKENUT. Simppis on kyllä aika hyvän kokoinen silti, että ei se mikään aliravittu edelleenkään ole. Tuntui silti kurjalta nähdä, että on päässyt minun hoidossani laihtumaan. No, tiedänpähän että voi antaa lisää ruokaa aika hyvällä omallatunnolla.

Mietin, että saattaahan nyt viidentenä päivänä matomassa sen suolistosta lähteä liikenteeseen, ja laihtuminen johtuu ehkä siitä?

No, huomiseksi on Simppistä odottamassa energinen turvotettu kissanraksuateria pikku öljylirauksen kera! Sen luulisi tepsivän.

Simppis ei edelleenkään yski, sen kakka on ruskeaa ja kiinteää ja se meni punnitessa tiukalle sykerölle. Ihan positiivinen kokonaisuus siis :)

Simppis melkein pääsi päivystykseen.

Ihmettelin tänäään, kun Simppis ei ole ollut juurikaan esillä. Syytin kuumuutta, koska se kuitenkin kävi syömässä ahneesti ja jätti jälkeensä terveen näköisiä kakkoja. Ei edelleenkään yski, ja ihan näköhavaintokin siitä oli päivällä.

Mitä vielä. Sehän oli löytänyt reitin suojapressun taakse ja siellä etsi ihan onnessaan pakoreittiä. Simppis ei arvostanut yhtään pelastustoimia, vaan puksutti minulle kiukkuisesti. Leppyi kun toin ruokaa.

Josta vasta alkoi minun tunteiden kakofoniani!

"Mikäs sen silmässä on?"
"Sen silmä on kiinni!"
"Missä sen silmä on? Miksi siinä on vain kuoppa??" (haluaisin lisätä että pelkkä VERINEN kuoppa, mutta se olisi varmaan liioittelua)
"Se on tökkäissyt silmänsä johonkin pressun takana mönkiessään!"
"Minun syytä! Minä olen hoitanut sen puolisokeaksi!"
"Pakko lähteä eläinlääkäriin. Sillä on varmaan kauheat tuskat!"
"Tosin tuskaiseksi se syö kyllä valtavan hyvällä ruokahalulla..."
"Tulisikohan se näin lähelle minua vapaaehtoisesti, jos sillä olisi silmä puhki?"
"Jos se on vain tökkäissyt sen, ja siihen sattuu, mutta se ei ole puhki?"
"Pitäisikö minun ottaa se lähempään tarkasteluun?"
"Uskaltaisinko seurata yön yli tilannetta?"
"Mitä... mitä sillä on tuossa silmän päällä...? Aivan kuin...."

*Simppis rapsuttaa naamaansa*

"Ahaa. Sen silmän päällä oli hämähäkinseittiä."

*Simppis katsoo minua kirkkain (molemmin) silmin*

"Selvä. Ihmeparantuminen. Onneksi en vienyt sunnuntai-iltana eläinlääkärille siiliä, jonka silmän päällä oli hämähäkinseittiä..."

Mutta sinne upposi matolääke numero neljä! :)

Simppis heti ihmeparantumisen jälkeen

Suuri ilo pienestä kakasta!

Jeeee, Simppis on yön aikana päästellyt ruskeita kiinteähköjä kakkapökäleitä! :) täytyy nyt siis toivoa, että vihreän kakan vaihe ei kestänyt tuon kauemmin. Vielä en ole kuullut Simppiksen yskivän, mutta nyt on neljäs päivä joten se voi kyllä alkaa tänäänkin.

PS: Kun Siili syö pelkkää kissanruokaa, niin sen kakka alkaa haista aivan kissankakalle.

Piikikästä elämää :)

Tein pienen videokoosteen Simppiksen kesästä tähän saakka :) 

Siilin kesyyntymisestä

Olen kertoillut monille tarinoita siitä, miten Simppis tulee luokse kun kolkutan ruokakuppia ja huutelen. Siitä moni on esittänyt jatkokysymyksen; voiko sitä silittää? Varmaan voisi, mutta se ei olisi viisasta. Siili kesyyntyy todella helposti, ikävä kyllä. Se on rauhallinen, optimistinen ja luottavainen otus. Mikään ei olisi siilille kurjempi karhunpalvelus, kuin opettaa sille, että ihmistä ei tarvitse yhtään pelätä. En siis todellakaan ole koskenut Simppikseen, kuin nyt hoitotoimenpiteenä tehtävän punnituksen ajan. Myös ruokkiessa ulkona olen aina tehnyt niin, että vien sille ruoan ja ehkä katselen sitä pienen hetken ja menen sitten pois ja teen jatkovakoilut ikkunasta käsin :)

Lultavasti olen itsekin antanut Simppiksen kesyyntyä liikaa, se myönnettäköön. Kun se oli poikanen, niin sen piikkipossumaista charmia oli vaikeaa vastustaa. Se söi esim lusikasta ja pyrki syliin. Onneksi tajusin sen verran sentään, että en antanut sen koskea ihmiseen. nyt aikuisena Simppis ei anna tulla ihan lähelle, vaan alkaa selvästi puolustautua, jos eksyy kosketusetäisyydelle. Vähän varovaisemmaksi olisin kyllä voinut sen siltikin opettaa.

Niin paljon kuin haluaisinkin vain kääriä sen kuplamuoviin, niin parempi sille on pitää elossa sopiva hallittu pelko meitä luomakunnan kruunua kohtaan.

Tässä on hyvä teksti Siili kiikarissa -sivustolta; ÄLÄ KESYTÄ

Huomenta heinäpesästä!

Vihreää kakkaa ja hieno heinäpesä

Kuten odotettavissa oli, Simpiksen kakka muuttui tässä kolmannen päivän tienoilla vihreäksi ja löysäksi (mistäkö tiedän? Katsoin jalkapohjastani...). Matolääke ja ruokavalion muutos (= ei luonnosta löytynyttä ravintoa) vaikuttaa Simppiksen suoliston tasapainoon. Nyt seuraillaan, että maha ei ole sekaisin pitkään, eikä olo huononisi muutenkin. Vielä Simppis ei ole yskinyt, mutta sekin voi tässä alkaa kyllä vielä. Hyvin virkeältä kaverilta ainakin vielä vaikuttaa :) Aina vähän jännittää puljailla noiden lääkkeiden kanssa, ihan omienkin lemmikkien kohdalla, saati sitten villieläimen kanssa, josta en ihan hirveästi edes tiedä.

Iltapala maistuu

Pesä hyväksytty!

Aamulla olin vähän huolissani, kun Simppis ei ollutkaan samassa nurkassa, kuin edellisenä iltana. Yritin kurkistaa pahvilaatikkopesäänkin, mutta ei näkynyt ketään vaikka taskulampun kanssa valottelin. Ehdin jo pelästyä, että onko Simppis jotenkin voinut muka karata! Nostin kuitenkin varovasti laatikkopesää ja siellä se oli, tiiviisti pallona heinien keskellä. Umpiunessa rauhallisena :) Huh!

Tänään Simppis sai toisen matolääkkeensä. Hyvin uppoaa onneksi ruoan mukana. Toinen vaihtoehto olisi olisi ollut ruiskuttaa matolääke suoraan suuhun vesitilkan ja hunajan kanssa.

Simppis saa Axiluria 100g/1kg annostuksella, eli hieman alle puolikkaan 250mg tabletin. Annostus tuntuu hurjan suurelta noin pienelle eläimelle, mutta Siili-Tiina mainitsi onneksi erikseen, että lemmikkien normaali annostus on paljon vähemmän. Simppis saa matolääkettä viikon ajan (lemmikeille annetaan 3 päivää). 3-4 päivän tienoilla on odotettavissa yskimistä ja pärskimistä, kun mahdolliset (ja todennäköiset) keuhkomadot alkavat kuolla ja Simppis yrittää yskiä ne pois. Tämä on tärkeää aikaa seurailla sitä, jotta yskiminen helpottaa parissa päivässä, eikä pahene, tai vaikuta vointiin huonontavasti. Huomenna on kolmas päivä, joten vähän jännittää alkaako yskiminen.

Oikeastaan se IHAN tarinan alku...

Eihän meidän tarinamme toki ole alkanut siitä, kun kiikutin nahkahanskat käsissäni puhisevan piikkipallon verkotettuun grillikatokseen. Ehei, se alkoi jo aika lailla tasan kolme vuotta sitten. Simppiksen äiti, jota olemme nimittäneet tarinoissamme Keltapiikiksi, toi pentunsa näytteille meidän pihaan. Muutaman aurinkoisen heinäkuisen päivän ajan Keltapiikki esitteli jälkikasvulleen miljöötä. 

Keltapiikki, joka eräänä päivänä antoi lapsensa adoptioon. 

Simppis ja Keltapiikki vierailulla

Emon kyljessä on hyvä olla

Emo opettaa parhaat reitit

"Siinä oli ne ihmiset, tulehan lapseni, niin näytän sinulle kastematoja."

Sitten eräänä päivänä se sanoi pojalleen (oletamme, että Simppis on poika): 

"Poikani. On tullut aika lähteä äitin helmoista ja ottaa oma paikkasi maailmassa. Katsohan poikani, kaikki mitä valo koskettaa on... No suurin osa siitä on muiden eläinten, ihmisten, autojen, petoeläinten ja muiden vaarallisten olentojen, mutta.. osa siitä on sinun. On tullut aika koettaa siipiesi kantavuutta, olla peloton, rohkea ja piikikäs! Joten mitä siinä vielä seisot. Hus hus. Häivy."

Keltapiikki vieroitti vastahakoisen Simppiksen. Minun sydäntäni särki kun Simppis yritti pikku possun lailla kiljuen kulkea äitinsä perässä, mutta äiti vastasi seurailuun tönimällä sitä. Siilin elämä on piikikästä. 

Simppis jäi vähän orpona haahuilemaan meidän pihaan ja minun kävi sitä syvästi sääliksi. Se yritti epätoivoisena seurailla minua. Jos istuin jossain nurmikolla, niin se yritti painautua jalkaani vasten, samalla lailla kuin painautui emonsa jalkaa vasten. Se myös puri minua, jolloin opin, että siilin rakkaus tekee kipeää, enkä enää antanut sen yrittää syliin kiipeämistä. Sen sijaan aloin iltaisin antaa sille kissanruokaa. Ja se söi. Söi ja söi ja söi. Valtavasti se söi. 

Seuraavat kolme vuotta kuluivat samalla tavalla. Joka ilta Simppis ilmestyi meidän etupihalle odottamaan ruokakuppinsa ääreen, että piikitön varaemo tuo iltapalaa. 

"Äiti?"

"Se antoi ruokaa, eli se on minun uusi äiti nom nom nom."

Joten voitteko syyttää minua siitä, että huomatessani kultapoikani piikkien huonon kunnon, halusin auttaa sitä? Onneksi sain hienot selvät ohjeet Siili kiikarissa -sivuston Tiinalta.

Peukut pystyssä, että Simppis saadaan kuntoon ja takaisin luontoon! :)

Ensimmäinen punnitus

Ensimmäisen punnituksen tulos on 1097g. Simppis olikin yllättävän hyvän kokoinen, se oli hieno uutinen! Simppis ei oikein arvostanut punnitsemista, vaikka se sujuikin nopeasti simppiksen pysyessä hienosti kippurassa toimituksen ajan. On siilin voinnin kannalta tärkeää huomioida, että siili pystyy menemään tiukaksi palloksi :)

Siilisairaalan avajaiset, eli tarina siitä, kuinka Simppis joutui osastolle.

Tervetuloa Simppiksen Siilisairaalaan kaikki heikot ja puolikuntoiset piikkipallot! Siilisairaala on sisustettu pressulla (koska siilit kakkaavat ja pissaavat PALJON), kuivilla heinillä, maitohorsmilla ja pesäkololla.

Siilisairaalan potilas on meidän pihasiili Simppis, jonka yleiskunto on parin viikon aikana laskenut siihen malliin, että konsultoituani Siili kiikarissa -sivuston siilieksperttiä, niin päätin ottaa Simppiksen tervehtymään (lihomaan, saamaan matokuurin ja tarvitaessa eläinlääkärikäynnin) turvallisiin oloihin. Simppis ei ole kohtalostaan vielä kovin innoissaan, mutta ainakin se tykkää sairaalanruoasta (kissanruokaa).

Simppiksellä alkoi piikit sojottaa ja harventua. iho näkyy piikkien välistä, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Lisäksi Simppis menetti piiikkiensä kaunista harmaata sävyä ja laihtui näkyvästi. ilman apukäsiä se ei tulisi selviämään ensi talven horroksesta, joten siiliampulanssi-Elina tuli piipaapiipaa paikalle ja kiikutti Simppiksen sairaalaksi muutettuun katettuun grillikatokseen kerämään voimiaan.

Siiliosaston sisustusta

Potilas on vähän hämmentynyt

"Annatkos sitä ruokaa?"

Simppiksen piikit alkoivat harventua niskasta. Muualla karvapeite voi hyvin, mutta harventuneet ja vaalentuneet piikit kielivät huonosta yleiskunnosta.