Vapaudenkaipuuta...

Simppiksen vointi on onneksi parempaan päin. Ruokaa uppoaa hyvää tahtia, paino nousee ja voi hyvänen aika miten ponnekkaasti se öisin yrittää päästä karkuun vankilastaan! Eilen oli mieheni ja minun 10v hääpäivä ja sen kunniaksi makailimme yöllä trampoliinin päällä katselemassa perseidien tähdelentoja. Melkein koko makailun ajan kuului miten Simppis kolisteli ja raapi grillikatoksen seiniä. Kävin katsomassa, onko joku hätänä, mutta se vain katsoi minua vastaan kirkkain silmin. Se vain haluaa vapaaksi. Katsotaan nyt, voisinko jo vapauttaa sen, siitä huolimatta, että sen niskassa on se piikitön alue. Peukut pystyssä! :)